sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Katu kuuma kaksoiskaupunkien

Vierailu Minnesotan ytimessä, reilun kolmen miljoonan ihmisen metropolialueella, Minneapolisin ja Saint Paulin kaksoiskaupunkien sykkeessä on suoritettu. Kuten otsikosta voi jokainen vetää johtopäätökset, lämpö täytti ilman ja ihmisten erittämä hien haju kävi väliin sieraimiin. Suomalaiseen ilmanalaan tottuneelle ehkä liiankin kuumat oltavat, vaikka samoja lämpötiloja kotomaassakin on kestetty, mutta ehkäpä syynä tukahduttavuuteen on näillä leveyksillä korkeammalta paistava aurinko. Tiedä häntä.

Minneapolisin pilvenpiirtäjät pilvetöntä taivasta vasten on piirtyneet


Reilun 15 tunnin bussimatka taittui yllättävän helposti koska ison osan matkasta bussi kulki läpi öisen Upper-Peninsulan, eli unta tuli matkasta vedettyä noin kuuden tunnin verran. Ironwoodin tienoilla koin lopullisen heräämisen. Tosin maisemat Duluthiin asti olivat jo suhteellisen tuttuja Kanadan roadtripiltä. Duluthissa sitten bussin ja bussiyhtiön vaihto Indian Trailsista Jefferson Linesiin. Annetakoon molemmille firmoille tunnustusta hyvistä ja ystävällisistä kuskeista verrattuna kolmen vuoden takaisiin mulkkuihin Greyhoundin ajomiehiin.

Loppujen lopuksi bussimatkalla ei tapahtunut mitään kovinkaan kummoista joten siirrytään sitten itse Minneapolisin puoleen. Kuten tuli jo todettua kuumaa oli eikä oloa helpottanut se, että hostelli oli etsittävä ja vaatetus oli paksuhkoa (Hancockin viileämmän ilmanalan vuoksi) vallitseviin olosuhteisiin nähden, Noin puolen tunnin tallaamisen jälkeen majapaikka löytyi ja sisäänkirjautumisen jälkeen kutsui tietysti suihku, Tosin pitempiaikaista hyötyä siitä ei ollut vaikka vaatetusta tuunasi keliin sopivammaksi. Kuuma tuli ja siinä samalla hikikin.

Ensimmäisenähän sitä oli toki hakeuduttava jonnekin syömään ja samalla juomaan, joten osoitteeksi valikoitui Uptown  ja sieltä paikallinen panimoravintola. Tokihan ruoka kyseisessä paikassa oli hyvää ja olut myös. Hinnat vain olivat kaupunkihintoja varsinkin oluiden kohdalla. KBC:n 2,75 dollaria maksavista oluista saa isoimmissa kaupungeissa vain haaveilla ja harvemmin hyvä olut irtoaa alle vitosen, ellet sitten halua "nauttia" PRB:stä tai Bud-lightista. Toki hapy-hourit tunnetaan ja niin myös kyseisessä paikassa. Täällä sai kaksi olutta yhden hinnalla, eli eteeni kiikutettiin kaksi tuoppia IPA:aa yhden sijasta mikä toisaalta kelpasi minulle. Toisen pystyi nauttimaan ruokaa odotellessa ja toisen sitten ruokajuomana, Mutta noin muuten jos ei happy-hour -aikaan sattunut ravitsemusliikkeeseen niin oluestaan sai tuollakin pulittaa lähes Suomen veroisen hinnan. Erotuksena toki se, että siihen hintaan Suomessa saat yleensä sen vesitetyn Karjalan tai Karhun, Koffista puhumattakaan.

Ensimmäisen päivän aikana tuli kiinnitettyä huomiota lukuisiin sateenkaarilippuihin ja ihmisiin joilla tämä tunnus oli esillä. Koska samaan aikaan korkein oikeus oli päättänyt sallia samaa sukupuolta olevien avioliitot, ajattelin ensin, että ihmiset juhlistivat näinkin näkyvästi sitä, ennen kuin sitten selvitin, että meneillään oli Pride -viikko. Sunnuntaina se huipentui sitten itse paraatiin jossa väkeä piisasi niin itse kulkueessa kuin kulkuetta seuraamassakin. Karnevalistinen tunnelma täytti koko Minneapolisin.

The joy of Pride


Lauantaille olin varannut visiitin Yhdysvaltain toiseksi suurimpaan ostoshelvettiin, eli Mall of Americaan jonne minut kuskasi parisen vuotta sitten avattu moderni metro/lähijuna. Tämä kapitalistisen kulutusyhteiskunnan yksi lukusista merkkipaaluista oli juurikin yhtä helvetillinen kolossi kuin olin kuvitellutkin. Kerroksia viisi, kai ja liikkeitä yli 800. Koko kompleksin keskellä huvipuisto. Liian kauaa en ajatellut siellä viihtyväni koska olin jo suunnitellut ostokseni etukäteen. Ensin oli kuitenkin saatava elimistöön jonkin sortin aamupalaa ja kahvia. Päädyin siis mausoleumin ruoka-osastolle jossa oli jos jonkinlaista ravintolaa tarjolla. Lähimmästä pikaruokalasta tilasin itselleni munakkaan ja kupin kahvia. Aamiaisen jälkeen alkoi sitten haahuilu ympäri ostoskeskusta, etukäteen suunnittelemiani ostoksia etsien. Lopulta kaikki kaksi suunnittelemaani ostosta olivat hallussani ja näiden lisäksi, myönnetään, heräteostoksena ostettu paita. Oli kuitenkin aika jättää mokoma Babelin torni iäksi taakse ja palata takaisin Minneapolisin hautovaan helteeseen. Jotakuinkin neljässä tunnissa taisin selvitä tästä ostoshelvettikokemuksestani.

Terveisiä ostoshelvetin huvipuistosta


Pääasiassa käytin kaupungissa aikani ympäri hortoilemiseen. Kartasta katselin sopivan kohteen, joko ravintolan tai järven/puiston minne menen. Matkalla saatoin janon yllättäessä piipahtaa oluella, tosin hintatason takia tämä ei ollut kovin yleistä, eli keskimäärin kului olut per päivä. Kyllä sitä aika kului myös lähes päämäärättömällä haahuilullakin. Kaikki oli kuitenkin erilaista kuin kotosuomessa ja erilaisempaa mitä muualla Yhdysvalloissa.

Hiljaa virtaa Mississippi


Maanantai oli paluupäivä mutta koska bussi pois Minneapolisista lähti vasta puolen kuuden jälkeen oli siis hyvin aikaa vielä hortoiluun. Roinat jätin säilytykeen asemalle ja päätin, että suuntaanpa kaksoiskaupunkien toiseen keskittymään eli Saint Pauliin, jonne pääsi metrolla/lähijunalla reilussa puolessa tunnissa. Saint Paul oli jonkin verran pienempi mitä Minneapolis. Sen pystyi jopa aistimaan. Ehkä syynä olivat matalammat pilvenpiirtäjät. Tuossa kaupungissa aika kului myös paljolti haahuillessa, nyt pitkin Mississippin vartta, jonka virtaamista kävin toki Minneapolisissakin ihmettelemässä. Saint Paulissa löysin edestäni kuitenkin skientologikirkon ja hetken pähkäiltyäni päätin painella ovista sisään. Mainostettiinhan ulkopuolella kaiken olevan ilmaista. Sisustuksesta päättelin ensimmäisenä, että nämä tyypit eivät voi olla tosissaan mutta tuon mielikuvan romutti tiskin takana istuva, valkoisiin pukeutunut John Malkovichia muistuttava karmiva äijä joka pyysi täyttämään yhteystietolomakkeen. Tuijotin lappusta varmaan pari minuuttia, samalla kun kultisti puhui puhelimeen ja lopulta totesin, että parempi on vain antaa paperin olla tyhjänä ilman, että edes mitään keksittyä nimeä yhteystietoineen siihen latelisi. Parempi antaa mokomien kulttilaisten olla omissa oloissaan ja keskittyä palvomaan Suuria Muinaisia.

Varoitusteksti kaikille sisään aikoville


Minneapolisiin palattuani oli vielä tovi aikaa bussin lähtöön joten päätin tappaa aikaani totun kaavan mukaisesti, eli haahuilemalla bussiasemalla istumisen sijaan. Haahuiluin tuloksena kohtasin hipstereimmän näyn ehkä ikinä, ainakin suomalaisesta näkökulmasta. Kadulla tallasi vastaan, mahdollisesti joku punkkari, jolla oli yllään Suomen armeijan maastotakki M62. Oli aivan pakko pysäyttää tämä kaveri ja kehaista asuvalintaansa. Sanoi ostaneensa takin jostain armeijatavaraa myyvästä liikkeestä, sen tarkemmin en liikkeen nimeä muista. Ehkä oli tilannut sen Varustelekasta.

Sitten olikin edessä paluumatka Kuparisaarelle. Tällä kertaa matkan kesto oli alle 14 tuntia joten lohduttauduin ajatuksella, että ei se siis kovin paha ole. Tällä kertaa vain ei niin hyvin nukuttanu kuin mennessä joten matkanteko tuntui astetta tuskaisemmalta mitä aiemmin. Niska ja selkä jumiutui ja seuraavana yönä pohkeet kramppas. Kaikesta tästä huolimatta pidän reissua onnistuneena ja kannattavana.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti