Jäähyväiset Kuparisaarelle

Täällä olen viettänyt hiljaiseloa jo pitkän tovin. Motivaatiota kirjoittamiseen ei ole hetkeen löytynyt. No yllätyksenä se ei ainakaan itselleni tullut ja tuskin tuli monelle muullekaan. Viimeisimmät muutamat päivitykset ovat olleet lähinnä kuvapainotteisia joten kirjoitetaan nyt edes vähän jotain.

Työharjoitteluni Finnish American Reporterissa tuli siis päätökseen reilu viikko sitten ja oli aika sanoa näkemiin niin Kuparisaarelle kuin koko Upper-Peninsulallekin. Takaisin kyllä vielä jonakin päivänä tulen, sen verran lähtemättömän vaikutuksen alue minuun teki näiden kuuden kuukauden aikana.

Kaikkein eniten jään sieltä kaipaamaan ihmisiä sekä luontoa. Ihmiset olivat avoimia ja ystävällisiä, tuli saunottua monesti, syötyä sitäkin useammin, käytyä kajakoimassa alueen jokia sekä myös periamerikkalaiseen tapaan ammuskelemassa. Maisemat ja luonto olivat tyystin erilaisia mitä Suomessa olen tottunut. Löytyy jyrkkiä mäkiä ja kallioita, pienempiä ja isompia jokia. Yläjärven aavaa ulappaa ja hiekkaisia ja kivisiä rantoja unohtamatta. Eläimistö on aivan toista mitä kotosalla. Ainoat eläimet joita onnistuin näkemään vain kuolleena, eli maantiellä yliajettuna olivat piikkisika ja kojootti. Haisunäädänkin toiseksi viimeisenä iltana onnistuin illan hämärtyessä näkemään kun se loikki tien yli pusikkoon. Onneksi ei jäänyt auton alle ihan jo näin yleisestikin ja myös sen takia, että se haju ei ole kovinkaan mieluisaa.

Sitten totta kai jään kaipaamaan olutta. Ylipäänsä amerikkalaista olutta tulee ikävä, mutta erityisesti Keweenaw Brewing Companyn oluita ja varsinkin sen Houghtonissa sijaitsevaa Tap Roomia. Tunnelma Tap Roomissa oli aina huipussa vaikka välillä varsinkin viikonloppuisin melko tiivistä. Olut oli hyvää ja sen päälle vielä edullista mitä se suurissa kaupungeissa ei ole. Hanasta löytyi yhtiön viisi tai kuusi vakiotuotetta ja näiden lisäksi kaksi tai kolme riittävän usein vaihtuvaa kausiolutta. Eli kyllä oluen ystävää hemmoteltiin myös syrjäseuduilla sillä KBC:n lisäksi alueelta löytyi vielä kolme muuta pienpanimoa ja uusi panimo on avautumassa lähiaikoina, eli siinä yksi hyvä syy lisää palata Keweenawin niemelle.

Michigan on eittämättä oma suosikki osavaltioni Yhdysvalloissa, Upper-Peninsula etenkin. Alempanahan en ole tosin käynyt ja Yooperit mieltävät UP:n omaksi erilliseksi osavaltioksi joten ehkä minunkin pitäisi liputtaa tämän ajatuksen puolesta. Sen teenkin. Parasta seutua Amerikoissa on siis Michiganin Upper-Peninsula!

Roadtrippini pitkin USA:ta aloitin viikko sitten matkustamalla ensin Chicagoon josta suuntasin sitten Empire Builder junalla preerian ja Kalliovuorten halki Seattleen. Harmikseni yhtäkään biisonia ei osunut näkökenttään. Kaikkinensa junamatka kesti noin 46 tuntia, eli junan penkillä tuli nukuttua se kaksi yötä mutta oli se sen kaiken arvoista! Seattlekaan ei ollut yhtään hullumpi. Melkoisen pieni (Helsinkiä toki isompi) ja suhteellisen selkeä kaupunki. Siellä tuli ihailtua Mt. Rainieria joka siinsi horisontissa tosin vain ensimmäisenä iltana kun ilma oli sopivan kirkas. Koska Jimi Hendrix on haudattu Seattlen lähistölle, Rentoniin, oli minun tietenkin vierailtava myös legendan haudalla koska sinne asti olin tullutkin. Tokkopa toista mahdollisuutta enää tulee, vaan mistäs sitä tietää.

Tätä tekstiä kirjoittaessani istun perse puuduksissa Greyhoundissa matkalla kohti San Franciscoa. Kaikkinensa minulta pitäisi kulua aikataulun mukaan matkassa 21 tuntia. No ei tuollaiset matkat enää tunnu oikein miltään. Tosin bussi on huomattavasti ahtaampi ja epämukavampi mitä juna, mutta edullisempi ja tunnin nopeampi vaihtoehto se oli. Onneksi kuskikaan ei ole osoittautunut kovinkaan isoksi mulkuksi ainakaan vielä. Ehkä myöhemmät yölöysiläiset sitten ovat niitä suurimpia mulkkuja ja perinteisiä Greyhoundin kuskeja. Lisätäänpä tähän vielä, että Portlandissa pitikin vaihtaa bussia ja tuo kyseinen bussi on ainakin tunnin myöhässä. Toivottavasti ei oo enempää.

San Franciscossa olisi tarkoitus viettää neljä yötä jonka jälkeen kutsuu Los Angeles. Losista sitten suuntaan Vegasiin, en suinkaan pelaamaan, vaan Grand Canyonia tuijottelemaan ja mahdollisesti myäs Zion Valleyn kansallispuistoa. Katsotaan jaksanko kirjoitella vielä myöhemmin lisää tänne matkani vaiheista.  

Copper Country Exploration

Päivitetäänpä vaihteeksi kuvamateriaalia joka on otettu pääosin eri puolilta Keweenawin niemimaata. Kuvia kun on aina helpompi lisäillä jos mitään kovin kummosta tekstiä ei jaksa kirjottaa.

Kukkulaa jostain Keweenawin kärjen seuduilta.

Nasa ammuskeli niemen kärjestä aikanaan raketteja joista suurin osa taisi päätyä Yläjärven pohjaan.

Kaukaisuudessa häämöttää Manitou Island ja valkoinen majakka.

Keweenawin kärjestä. Taustalla Manitou Island majakkoineen.

Schlatter Lake ja sen saari.

Auringonlasku Eagle Riverillä.

White Cityn majakka.

White Cityn aallonmurtaja.

Hippi ja majakka.

Jyrkännettä lähellä White Cityä.

Samaa hiekkakivijyrkännettä.

Re-visit White City.

Yksinäinen pöytä Eagle Riverissä.

Ortodoksimunkkien pitämä hillokauppa.

Toinen visiitti Brockway Mountainille. Tällä kertaa oli hieman pilvistä.

Aurinko laskemassa Calumet Waterworksissa.

Otter Riverin pato, melontareissun aloituspiste.

Sturgeon River ja edessä noin kuuden tunnin melominen kajakilla.

Bald Eagle!!! America!!! Eli Yhdysvaltain kansallislintu, valkopäämerikotka.

Sturgeon Riveriä ja melontaretkueemme joka koostui paikallisista crossfit -harrastajista.

Yhtäkkiä pusikossa kahisi ja velociraptoreiden lailla edenneet hietakurjet astuivat näkyviin.

Taukopaikalla oli kilpikonnan jälkiä.

Kilpikonnia näkyi myös pitkin jokivartta.

Paskahousu

Täällä amerikansuomalaisten keskellä ihmetystä ja huvitusta aiheuttaa silloin tällöin myös suomen kieli. Koska aiemmin olen tainnut todeta sen, että varsinkin vanhempi väki joka iältään on siinä +80 vuodessa, puhuu hyvinkin sujuvaa suomea. Tosin monet sanat saavat raapimaan päätä hetken ajan ja miettimään, että mitähän tuo nyt tarkoitti. Syynä on joko se, että kyseisiä sanoja käytettiin Suomessa viimeeksi joskus 1920-luvulla, tai sitten ne ovat sanoja joille ei vielä ollut suomen kielistä käännöstä kun siirtolaiset tänne ovat saapuneet. Esimerkiksi lentokone on täkäläisille suomeksi ilmalaiva tai pistoolista satetaan puhua kanuunana. Verhoista taas käytetään käännöstä kartiini. No ei niitä nyt niin kauheasti lopulta ole, mutta sen verran kuitenkin, että niitä joutuu aina hetken tovin pohtimaan.

Toki myös vähemmän suomea osaavat amerikansuomalaiset haluavat osoittaa kuinka hyvin heiltä kieli taittuu, varsinkin jos saavat tietää jonkun olevan Suomesta. Ei varmaan mikään yllätys sinänsä minkä tyyppisistä sanoista on kyse. Yllättävintä omasta mielestäni kuitenkin on se, että yleisin sana joka näissä tilanteissa tulee vastaan on paskahousu. Monesti se on jopa se ensimmäinen suomen kielen sana mikä sanotaan kun halutaan näyttää, että kyllähän sitä vähän suomea osataan. Syytä paskahousun suosioon en osaa sanoa ja muutenkin paskajohdannaiset sanat näyttävät olevan yleisiä. Ehkä paska tai paskahousu on ollut kovassa huudossa 1900-luvun alkupuoliskolla ja jäänyt siten elämään myös myöhempien sukupolvien puheeseen.

Eilenkin kun olin KBC:n taproomissa nauttimassa olutta, oli siellä vanhempi amerikansuomalainen mieshenkilö istumassa tiskillä. Ensimmäisenä kuitenkin sain suomeksi hyvän joulun ja uudenvuoden toivotukset, mutta sen jälkeen taisi tulla paskahousu. Seuraavaksi kuulin sanat suomi poika ja paska poika. Toisaalta mikään jokapäiväinen ilmiö tämä ei ole, eikä se vielä ole kokenut inflaatiota joten paskahousun kuuleminen jaksaa huvittaa yhä.

Kuvat puhukoot puolestaan

Päivitelläänpä tänne myös vähän valokuvakollaasia Kuparisaarelta.

Bridge Festivalin paraatia.

Kalevi Sorsan serkun pahvilaatikkokokko juhannusaattona.

Yläjärven aavaa ulappaa, eikä vastarantaa näy.

Juhannuspäivän ilta ja Agate Beachin jo parhaat hetkensä nähnyt kokko.

Eagle River Falls.

Jacob's Falls.

Hiekkadyyneiltä, entinen hiekkaranta muuttunut myrskyjen ja jään liikkeiden myötä kivirannaksi. Ensi kesänä ehkä taas hiekkaranta. Taustalla häämöttää hädin tuskin nähtävissä oleva ortodoksiluostarin kullattu kupoli.

Näkymiä Brockway Mountainilta.

Samasta paikasta näkymät toisaalle.

Yhä Brockway Mountainilta.

4th of July at Copper Harbor.

Itsenäisyyden ilotulittelua.