sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Amerikansuomalaiset

Kuten jo blogia pystyyn pistäessäni mainitsin matkaavani alueelle, jota pidetään amerikansuomalaisuuden ydinalueena. Tämä väittämä ei ole millään lailla liioiteltu, sen olen huomannut. Oikeastaan tämä asia kävi selväksi jo miltei heti tänne saapuessani; Suomen lippuja kaikkialla, isoja ja pienempiä, autoihin liimattuja lipputarroja sekä muuta suomalaisuuteen viittaavaa kuten Sisu -tarroja tai Suomeen jotenkin liitettäviä rekisterikilpiä.

Suomalaisuus on täällä näkyvämpää mitä meillä Suomessa, mitä tulee ulkoisiin symboleihin. Toisaalta Suomessa ihmisten ei yleensä tarvitse erikseen korostaa suomalaisuuttaan, ellei koe siihen erityistä tarvetta. Tällöin tulee kyllä yleensä helposti leimatuksi konservatiiviseksi nationalistiksi. Tämä on ehkä näkyvin ero amerikansuomalaisten ja kantasuomalaisten välillä. Kuten Finnish American Heritage Centerissä luennoinut Matti Jutila totesi, kiitospaita amerikansuomalaisen yllä nähdään aivan erilaisessa valossa kuin jos sen pitäjä olisi suomalainen. Muutoinkin täällä myytävät ja mainostettavat Suomi -aiheiset tuotteet saisivat Suomessa hyvinkin nationalistisen leiman.

Täkäläiset myös identifioituvat jonnekin amerikkalaisten ja suomalaisten välimaastoon. He eivät ole puhtaasti suomalaisia, mutta haluavat kuitenkin erottautua ns. "tavallisista" amerikkalaisista. Eli he ovat nimenomaan amerikansuomalaisia, eivätkä ilmeisestikään pidä siitä jos joku pitää heitä pelkästään amerikkalaisina. Suomea monet pitävät luotettavampana kuin mitä Yhdysvaltoja, ainakin mitä uutisointiin tulee. Maailmanpolitiikassa halutaan nähdä asiat nimenomaan suomalaisesta näkökulmasta liian puolueelliseksi mielletyn amerikkalaisnäkökulman sijaan.

Maana Suomi on monille ehkä jopa jollain tapaa myyttinen alkukoti, siitä puhutaan vain hyvää eikä osata välttämättä nähdä aina negatiivisa puolia. Kuten työkaverini totesi osuvasti, monille amerikansuomalaisille Suomi on maa jossa on yksisarvisia ja sateenkaaria. No sateenkaariahan Suomesta löytyy, mutta ehkä ei sellaisia sateenkaaria mitä täkäläiset haluavat Suomesta löytää. Suomi nähdään myös monesti juuri sellaisena, kuin se oli noin 80-90 vuotta sitten isoisien ja isoäitien saapuessa Amerikkaan.

Luulen, että täällä koti-ikävä iskee huomattavasti harvemmin kuin jos majailisin jossakin muussa Yhdysvaltain kolkassa. Saunavieroitusoireet alkavat kyllä olla jo isot. Vuokraisäntä ei vielä ole saanut saunaremonttia valmiiksi joten täytynee vihjailla asiasta vaivihkaa ihmisille, niin eiköhän saunakutsuja ala satelemaan. Näin suomalaisena voisin sanoa, että saunakutsu on varmasti se viimeisin osoitus vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä, vaikka päivälliskutsut ovat jo vakuuttaneet.

Hautausmaa on paikka jossa kaikkein selkeimmin huomaa kuinka paljon alueella oikeasti suomalaislähtöisiä ihmisiä on. (Kuva on Hancockin Lakeview Cemeteryltä, veteraanien hautapaikalta)