Täällä olen
viettänyt hiljaiseloa jo pitkän tovin. Motivaatiota kirjoittamiseen ei ole hetkeen löytynyt. No yllätyksenä se ei
ainakaan itselleni tullut ja tuskin tuli monelle muullekaan.
Viimeisimmät muutamat päivitykset ovat olleet lähinnä
kuvapainotteisia joten kirjoitetaan nyt edes vähän jotain.
Työharjoitteluni
Finnish American Reporterissa tuli siis päätökseen reilu viikko
sitten ja oli aika sanoa näkemiin niin Kuparisaarelle kuin koko
Upper-Peninsulallekin. Takaisin kyllä vielä jonakin päivänä
tulen, sen verran lähtemättömän vaikutuksen alue minuun teki
näiden kuuden kuukauden aikana.
Kaikkein eniten
jään sieltä kaipaamaan ihmisiä sekä luontoa. Ihmiset olivat
avoimia ja ystävällisiä, tuli saunottua monesti, syötyä sitäkin
useammin, käytyä kajakoimassa alueen jokia sekä myös
periamerikkalaiseen tapaan ammuskelemassa. Maisemat ja luonto olivat
tyystin erilaisia mitä Suomessa olen tottunut. Löytyy jyrkkiä
mäkiä ja kallioita, pienempiä ja isompia jokia. Yläjärven aavaa
ulappaa ja hiekkaisia ja kivisiä rantoja unohtamatta. Eläimistö on
aivan toista mitä kotosalla. Ainoat eläimet joita onnistuin
näkemään vain kuolleena, eli maantiellä yliajettuna olivat
piikkisika ja kojootti. Haisunäädänkin toiseksi viimeisenä iltana
onnistuin illan hämärtyessä näkemään kun se loikki tien yli
pusikkoon. Onneksi ei jäänyt auton alle ihan jo näin yleisestikin
ja myös sen takia, että se haju ei ole kovinkaan mieluisaa.
Sitten totta kai
jään kaipaamaan olutta. Ylipäänsä amerikkalaista olutta tulee
ikävä, mutta erityisesti Keweenaw Brewing Companyn oluita ja
varsinkin sen Houghtonissa sijaitsevaa Tap Roomia. Tunnelma Tap
Roomissa oli aina huipussa vaikka välillä varsinkin viikonloppuisin
melko tiivistä. Olut oli hyvää ja sen päälle vielä edullista
mitä se suurissa kaupungeissa ei ole. Hanasta löytyi yhtiön viisi
tai kuusi vakiotuotetta ja näiden lisäksi kaksi tai kolme riittävän
usein vaihtuvaa kausiolutta. Eli kyllä oluen ystävää hemmoteltiin
myös syrjäseuduilla sillä KBC:n lisäksi alueelta löytyi vielä
kolme muuta pienpanimoa ja uusi panimo on avautumassa lähiaikoina,
eli siinä yksi hyvä syy lisää palata Keweenawin niemelle.
Michigan on
eittämättä oma suosikki osavaltioni Yhdysvalloissa,
Upper-Peninsula etenkin. Alempanahan en ole tosin käynyt ja Yooperit
mieltävät UP:n omaksi erilliseksi osavaltioksi joten ehkä minunkin
pitäisi liputtaa tämän ajatuksen puolesta. Sen teenkin. Parasta
seutua Amerikoissa on siis Michiganin Upper-Peninsula!
Roadtrippini
pitkin USA:ta aloitin viikko sitten matkustamalla ensin Chicagoon
josta suuntasin sitten Empire Builder junalla preerian ja
Kalliovuorten halki Seattleen. Harmikseni yhtäkään biisonia ei
osunut näkökenttään. Kaikkinensa junamatka kesti noin 46 tuntia,
eli junan penkillä tuli nukuttua se kaksi yötä mutta oli se sen
kaiken arvoista! Seattlekaan ei ollut yhtään hullumpi. Melkoisen
pieni (Helsinkiä toki isompi) ja suhteellisen selkeä kaupunki.
Siellä tuli ihailtua Mt. Rainieria joka siinsi horisontissa tosin
vain ensimmäisenä iltana kun ilma oli sopivan kirkas. Koska Jimi
Hendrix on haudattu Seattlen lähistölle, Rentoniin, oli minun
tietenkin vierailtava myös legendan haudalla koska sinne asti olin
tullutkin. Tokkopa toista mahdollisuutta enää tulee, vaan mistäs
sitä tietää.
Tätä tekstiä
kirjoittaessani istun perse puuduksissa Greyhoundissa matkalla kohti
San Franciscoa. Kaikkinensa minulta pitäisi kulua aikataulun mukaan
matkassa 21 tuntia. No ei tuollaiset matkat enää tunnu oikein
miltään. Tosin bussi on huomattavasti ahtaampi ja epämukavampi
mitä juna, mutta edullisempi ja tunnin nopeampi vaihtoehto se oli.
Onneksi kuskikaan ei ole osoittautunut kovinkaan isoksi mulkuksi
ainakaan vielä. Ehkä myöhemmät yölöysiläiset sitten ovat niitä
suurimpia mulkkuja ja perinteisiä Greyhoundin kuskeja. Lisätäänpä tähän vielä, että Portlandissa pitikin vaihtaa bussia ja tuo kyseinen bussi on ainakin tunnin myöhässä. Toivottavasti ei oo enempää.
San Franciscossa
olisi tarkoitus viettää neljä yötä jonka jälkeen kutsuu Los
Angeles. Losista sitten suuntaan Vegasiin, en suinkaan pelaamaan,
vaan Grand Canyonia tuijottelemaan ja mahdollisesti myäs Zion
Valleyn kansallispuistoa. Katsotaan jaksanko kirjoitella vielä
myöhemmin lisää tänne matkani vaiheista.
