Onhan tässä tovi jo vierähtänyt
edellisestä kirjoituksesta. No on siihen ollut jopa muukin syy kuin
pelkkä laiskuus. Nimittäin se, että täällä ei oikein ole
tapahtunut mitään sellaista josta olisi saanut aihetta kummoiseen
blogikirjoitukseen. Pienen ja syrjäisen paikan ongelma. On tässä
toki nyt viime aikoina ollut vähän monipuolisempia tapahtumia
joista ehkä olisi voinut aiemmin jotain tänne kirjatakin.
Kolmisen viikkoa sitten se viimein
tapahtui. Sain vihdoin sen kauan odottamani saunakutsun!
Kohteliaisuus jonka suomalainen varmasti nostaa vieraanvaraisuuksista
korkeimmalle. Kaiken lisäksi sauna oli maasedun sydämessä
sijainnut ulkosauna. Kieltäytyminen saunakutsusta ei siis käynyt
päinsä.
Matka Hepokoskille saunomaan taittuikin
sitten mönkijäkyydillä pitkin Keweenawin niemen mönkijäreittejä,
välillä läpi umpimetsän. Tuolla reissulla sai vähän erilaisen
läpileikkauksen alueen luonnosta ja kuihtuneesta
kaivosteollisuudesta kun metsän siimeksessä tuli välillä esiin
vanhoja kaivosrakennelmia tai isoja savupiippuja. Sata vuotta sitten
maisemat olivat hyvinkin erilaisia. Puustoa ei juuri tuohon aikaan
kauheasti tainnut olla kun lukuisat kaivokset jylläsivät täydessä
toiminnassaan ja luonto kärvisteli.
Jossain määrin alue kyllä muistuttaa
Suomea, mutta yleensä vain hetkisen. Puusto ja muu kasvusto
muistuttaa kyllä kotoisia lajikkeitamme, mutta lähemmin
tarkasteltuna ne sitten kuitenkin ovat aivan erinäköisiä vaikka
koivuja, leppiä tai mäntyjä ovatkin. Suurinta ihmetystä aiheutti
kuitenkin alueen eläimistö. Täällä majailee mm. kolibreja
jollaisen alkukesästä bongasin grillatessani kotosalla. Yllättävin
tai hämmästyttävin eläinmaailman kohtaaminen sattui kuitenkin
mönkijäreitin varrella kun huomasin keskellä reittiä nököttävän
kilpikonnan joka oli kaivamassa itselleen kuoppaa, ilmeisesti
muniakseen sinne. Joten kyllä. Täällä elää luonnonvaraisena
kilpikonnia, jopa useita eri lajeja. Tämä ei onneksi ollut
napsijakilpikonna, muuten olisin ehkä joutunut sanomaan hyvästit
jollekin sormistani. Silti jotenkin yllättävä kokemus.
Sauna itsessään oli mitä mainioin.
Yhtään ei hävinnyt kotoisalle saunalle. Joten se on todettava,
että kyllä Amerikassakin osataan saunoa ja rakentaa saunoja.
Ainakin amerikansuomalaiset osaavat. Reilun kahden kuukauden tauon
jälkeen saunominen tuntui taivaalliselta. Olo oli miltei kuin
uudestisyntyneellä.
Viimeaikojen tapahtumat eivät jääneet
pelkästään saunomiseksi tai kilpikonnien ihmettelyksi vaan
seuraavana viikonloppuna tuli tehtyä, ex-tempore, roadtrip
Winnipegiin katsomaan naisten jalkapallon mm-kisoja. Kämppikseni
kysyi alkuviikosta kiinnostaisiko lähteä. Lupasin harkita asiaa ja
selvittää onnistuuko kuinka helposti vapaan ottaminen töistä noin
lyhyellä varoitusajalla. Onnistuihan se kun lopulta totesin, että
eihän tämmöisestä tilanteesta voi ainakaan omasta aloitteestaan
kieltäytyä.
Lippujen hankkiminen jäi matkaa
edeltäneeseen päivään ja hetkittäistä jännitystä ja fiilisten
vuoristorataa siinä koettiinkin kun alkuun näytti siltä, että
lippuja ei ole enää saatavilla, eikä siis roadtrip toteutuisikaan.
Onneksi vapaita lippuja lopun viimein irtosi, vähän suunniteltua
kalliimmalla hinnalla. Liian korkeaksi omaa budjettiani ajatellen en
kuitenkaan lippujen hintaa kokenut ja paikatkin olivat
todennäköisesti stadionin parhaimpia.
Edessä oli noin 11 tunnin ajomatka
joten lähtö koitti perjantaina aamulla ennen kello viittä. Neljän
hengen voimin taitoimme matkaa pienehköllä Subarulla. Reitti kulki
läpi Upper-Peninsulan ja Ironwoodissa siirryimme Wisconsinin
puolelle. Wisconsinin jälkeen koitti Minnesota jonka halki ajelimme
aina Pohjois-Dakotaan saakka. Sieltä painelimme sitten rajan yli
Kanadaan.
Tuon reitin aikana kyllä huomasi miten
suomalaisten vaikutus alueella näkyi. Läpi pohjoisen Wisconsinin ja
Minnesotan oli vähän väliä suomalaisia tien nimiä. Kylissä ja
kaupungeissa suomalaisnimisiä yrityksiä. Vaikuttava havainto.
Maisemaltaan Wisconsin oli ehkä mieluisinta välillä näkyviin
tulleen Yläjärven ansiosta. Minnesota taas oli pitkän matkaa
lehtimetsää ja rämettä. Melkein kuin olisi jossain vihreässä
tunnelissa ajanut. Sitten kun lähestyttiin Pohjois-Dakotaa niin
edessä olikin pelkkiä laakeita aakeita. Peltoa silmän
kantamattomiin. Oltiin preerialla. Ja tätä peltomaisemaa saatiin
ihailla aina Winnipegiin saakka joka melkein kuin yllättäen
putkahti esiin keskeltä peltoa.
Peltoalaa piisaa.
Päästiin stadionille ja paikat olivat
kieltämättä pöytineen stadionin parhaimmistoa. Nigeria-Australia
matsia ehdittiin nähdä joku parisen kymmentä minuuttia. Sen
jälkeen sitten odoteltiin USA-Ruotsin matsin alkua. Sillä aikaa oli
hyvä opettaa huonolla ruotsillani matkatovereille ruotsalaisia
solvauksia. Lähimmät ruotsalaiskannattajat, tai ehkä paremminkin
”ruotsalais”kannattajat olivat neljä noin kymmenen vuotiasta
pikkupoikaa, jotka eivät ilmeisestikään, kaikeksi onneksi,
osanneet ruotsia lainkaan. En tiedä kuinka paljon paikalla lopulta
edes oli oikeita ruotsalaisia kun illalla kaupungilla menin pienissä
kaljoissa puhumaan ruotsia muutamalle Ruotsin väreihin
sonnustautuneelle äijälle, ei heistä kukaan osannut ruotsia.
Kaikki olivat kanadalaisia jotka olivat joskus pelanneet jääkiekkoa
Ruotsissa. Pettyneenä jätin feikkiruotsalaiset juomaan omia
oluitaan ja jatkoin tutustumista Winnipegin yöelämään.
Lyhyesti virsi kaunis, Winnipegiin tuli
tutustuttua ehkä noin 20 tunnin ajan joten mitään liian diippiä
analyysia en voi kaupungista tehdä, mutta ihan viihtyisä se
kuitenkin oli. Seuraavana päivänä pyörittiin tovi kaupungilla ja
ihmeteltiin ennen kuin väsyneenä lähdettiin ajamaan se 11 tuntia
kohti Hancockia. Perille päästiin loppumatkan sakeasta sumusta
huolimatta ja olo oli kuin voittajalla, väsymyksestä ja
jumituksesta huolimatta. Eli reissaamisen arvoinen reissu.
Downtown, Winnipeg
Kaupungintalo tai joku vastaava ja kuningatar Victorian patsas
Sumuista tietä jossain päin Wisconsinia
Seuraavaksi tässä olisikin sitten
lähtö Minneapolisiin. Sinne onkin sitten melkein 16 tunnin
bussimatka. Henkilöautolla matkan taittaisi noin seitsemässä
tunnissa, mutta bussireittejä ei täällä korvessa ole suunniteltu
kovin yksilöllisesti joten kiertelyä tulee. Ehkä jaksan jotain
päivitystä heittää tänne tuon reissun jälkeen.
